Joo sori! Blogia ei ole päivitetty vähään aikaan. Syy tähän, arvoisat lukijat, on lähinnä siinä, että laiskan, saamattoman ja useammin kuin kolme kertaa viikossa krapulaa potevan ihmisen elämässä ei juurikaan ole mitään kerrottavaa. Viimeiset kaksi kuukautta on mennyt suurin piirtein näin: yliopisto on, siellä käyn n. 30% tunneista viikossa, lopun ajasta suunnittelen jo kesää, vietän kosteita iltoja vodkan ja suolakurkkujen kera, puhun turkkia döner-ravintolan pitäjän kanssa ja toisinaan innostumme nostamaan jalkaa Serdar Ortacin sävelten tahtiin, yritän arvioida, kuinka monta voipakettia olen lihonnut viimeisen puolen vuoden aikana, kirjoitan englanninkieliseen paikallissanomalehteen ja lupaan joka päivä itselleni nousta ylös ennen kello kymmentä siinä koskaan onnistumatta. Jos jotain saavutuksia haluaa tästä hakea niin kerrottakoon, että lopetin tupakanpolton ja olen nyt sivulla 200 kirjassa Kansainvälinen Yksityisoikeus.
 |
| Prohorovin kannattaja, menestyvä nuori yrityskonsultti Moskovasta. Ja minulla on nyt tuo pinssi. Hiihii. |
Talvi on yksi elementti, joka vetää kenet tahansa saamattomaksi vaikkakin kevättä kohti ollaan menossa auringonpaisteesta päätellen. Jos oikein laskin niin maaliskuu on viides talvikuukausi, tarkoittaen siis sitä, että lunta ja pakkasta on ollut yötä päivää, joka päivä viimeiset viisi (5) kuukautta. Tällä haluan vain sitä sanoa, etten kuuntele enää yhtäkään valitusta Suomen talvesta kun se on niin pitkä yyh. Suut suppuun. Talven lisäksi alkuvuotta ovat leimanneet presidentin vaalit, joiden lopputulos ei liene ollut kenellekään ylltäys. Tavallisena pulliaisena toimintaa seuranneena sanottakoon, että a) Venäläiset eivät ole valmiita demokratiaan; luopumaan vahvan johtajakultin luomisesta, palvomisesta ja luottamisesta siihen, että monien eri puolueiden valtataistelun lopputuloksena saataisiin jotain aikaan Vahva johtaja on turvallinen vaihtoehto, joka opitaan jo koulussa ja yliopistossa: luota siihen mitä auktoriteetti sanoo, älä kysy miksi. Autoritäärisyys on kivaa. Funfunfun. b) äänestystoiminta oli jokseenkin arveluttavaa, enkä nyt viittaa ainoastaan niihin lukemattomiin linja-autokuljetuksiin, joilla ihmisiä kyyditettiin ympäriinsä äänestämään vaan myös siihen, että yliopistolla professorit kiehottivat opiskelijoita äänestämään Putinia ja kielsivät ottamasta osaa Putinin vastaisiin mielenosoituksiin yliopistosta erottamisen uhalla. Ylipäänsä ilmasssa ei ollut varsinaista sähköä ja suuren vaalitaistelun tunnelmaa. Muistaakseni näin ehkä kaksi vaalijulistetta koko Kazanin keskustan alueella - molemmat Yhtenäisen Venäjän julisteita.c) venäläinen nationalismi on ja pysyy (Huom! Zhirinvoskin äänisaalis neljänneksi suurin!) Eräs venäläinen nationalistiseen suuntaan taipuvainen nuorimies kysyi minulta: "Ketä sä äänestät sunnuntaina?" " No en varmaan ketään kun en ole venäjän kansalainen." " No mutta onhan teilläkin Suomessa samaan aikaan presidentin vaalit kun meillä." Tämä oli siis toteamus, ei kysymys. Jannu luuli oikeasti että koko Eurooppa äänestää samaan tahtiin äiti-Venäjän kanssa. Verenpaine, verenpaine.. Itsehän en näe Putinia minään pahana vaihtoehtona: onhan mies entinen katujen kova jätkä. KGB-agentti. Pieni mutta suuri venäläinen. Isä. Mies. Juristi (!!). Johtaja. Judoka. Täydellinen kansallissankari ja auktoriteetti, ihalun kohde ja märkä päiväuni (niin siis ei minun). Sitä paitsi jos ei äänestänyt Putinia niin ketä sitten? Mironov? Putinin kätyri, rekrytoitu näennäisvastustajaksi. Zjuganov? Kommunisti, vanha kansa muistaa vielä neuvostoajan nurjan puolen, on aika mennä eteenpäin eikä palata menneeseen. Prohorov? Moskovalainen oligarkki, ehkä Putinin kaveri, ei tiedä todellisen kansan hädästä mitään, trendikkäiden, nuorten ja menestyneiden moskovalaisnuorten suosikki. Zhirinovski?(hänkin juristi) Perustele en, menkää You Tubeen ja etsikää sieltä. Eli hyvä näin. Elämä jatkuu. Poliittinen kenttä on vakaa ja tyhjä ainakin seuraavat kuusi vuotta. Jokin ehkä muuttuu Uralin eteläisellä puolella, kaikki säilyy ennallaan Barnaulissa.
 |
| Kommunistisen puolueen mielenosoitus Isänmaan puolustajien päivänä 23.2. Lenin-patsas, kommunistit, Vapauden aukio. Legendaarista. |
Vaalien jälkeen nousin junaan ja ajoin matkakumppanieni kanssa kuusi tuntia kohti etelää. Yhdeksän aikaan illalla saavuimme perille kaupunkiin, jossa 1870 syntyi toinen pieni mutta suuri mies maailmaan. Vladimir Iljits Uljanov (sittemmin Lenin) oli hienon aatteen mies. Aatteen, joka ihmismassojen käsissä ei toiminut aivan sillä tavalla kuin Lenin ehkä aikoinaan oli toivonut. Leninin isä Ilja oli valtion virkamies ja äiti Maria opettaja. Ei ollut helppoa äiti raukalla: puoliso kuolee vuonna 1887 ja naisparka jää yksin kuuden lapsen kanssa, vanhin poika Aleksandr teloitetaan rangaistukseksi osallisuudestaan tsaarin salamurhahankkeseen, tämän seurauksena toinen poika Vladimir (Lenin) erotetaan Kazanin yliopistosta, jossa hän opiskee oikeustiedettä (!!), tytär Olga kuolee 1891 ja nuori Vladimir alkaa veljensä teloituksesta reipastuneena räyhäämään valtiovaltaa vastaan, sitten seuraa sarja kaikkien elossa olevien lasten pidätyksiä ja karkotuksia, vallankumouksia, sisällissotia.. Oi te vahvat venäläiset naiset!
Uljanovsk (entinen Simbirsk) puolestaan oli oman kylän pojan kuolemankin jälkeen säilynyt viehättävänä pikkukaupunkina, jossa vanhat talot oli entisöity (eikä jyrätty niin kuin Kazanissa), kadut ja puistot olivat puhtaan valkoisen lumen peitossa (eikä ruskean saven tai hiekan tai mudan niin kuin Kazanissa) ja jossa sai aistia vanhan, keisarinaikaisen Venäjän romanttista tunnelmaa Volgan jäätyneen pengermän laidalla. Kahden päivän aikana ehdimme kahlata läpi Leninin kotimuseon ja "poliittisesti neutraalin Lenin-memoriaalin"(Suuren päänvaivan museotädeille aiheutti se, että olimme paitsi opiskelijoita Venäläisessä korkeakoulussa myös ulkomaalaisia. "Kun se hinta on opiskelijoille 30 ruplaa ja ulkomalaisille 200 ruplaa... niin että pitäiskös sitä tässä sitten periä teiltä 230 ruplaa.." Loogista. Maksoimme lopulta 30.) sekä käydä katsomassa Uljanovskin kaupunginteatterin näytelmää (kännykkäepisodeilta ei tälläkään kerralla vältytty: "haloo? joo olen teatterissa. aha. justjust. soitan sulle myöhemmin. ahaahaaha. joo kyllä teatterissa..") Kyllä taas reissu kannatti. Oli hienoa. Teki mieli itsekin alkaa tässä nostattamaan vallankumouksen aatetta kohti suurta päämäärää mutta en ole vielä keksinyt varsinaista päämäärää. Tai aatetta. Sen vaan sanon, että Ulajnovks ei olisi mikään paskempi paikka esimerkiksi vaihto-opiskelijalle: se on pieni ja kompakti mutta ei missään nimessä kolkko tai tylsä. Oikein oli idyllinen. Suosittelen. Tehdään Uljanovsksista seuraava Zürich.
 |
| Bussi oli taas tällanen. |
 |
| Leninin kotitalo. |
 |
| Niitä kuuluisia "vaatimattomia" muistomerkkejä. |
 |
| Utuinen Volga. Rautatiesilta. |
Huomenna on vuorossa seminaari. Viimeviikkoisen perusteella saan naureskella taas pääni sisällä kun olo on kuin sotilaskoulussa: "Kuka haluaa vastata ensimmäiseen kysymykseen?" Koko luokka viittaa antaumuksellisesti kurottaen kättään mahdollisimman ylös taivaaseen kuin hukkuva köyttä. "Te siellä! Sukunimi?!" Tyttö nousee terävästi ylös."Mihailkova" "Vastatkaa kysymykseen!" Seuraa 15 minuuttia kuivaa paperistalukua, jonka päätteeksi seminaarin pitäjä toteaa. "Istukaa!" Tätä paskaa kestää kaksi tuntia, oppiarvo moisella teatterilla on 2 promillea. Miten on mahdollista että juttua kansainvälisen yksityisoikeuden käsitteestä riittää kolmelle (3x90min) seminaarikerralle??? 'Tylsä' sai juuri aivan uuden ulottuvuuden.
