Tarinan alku sijoittuu kauas, kauas historiaan. Oli syyskuun puoliväli. Minun täytyi solmia ns. learning agreement eli sopimus johon listataan kaikki kurssit jotka aion täällä suorittaa. Tämä paperi oli lähetettävä Turkuun ja siellä jälleen allekirjoitettava ja sitten lähetettävä takaisin, jotta voin saada siitä kopion, jotta voin raportoida apurahasta päättävälle elimelle, jotta en saa 10 000€ karhukirjettä, koska en ole virallisten tietojen mukaan suorittaut mitään ja jotta en tämän seurauksena hirttäydy jnejnejnejne...Nnnoh, menin kv-toimiston johtavan virkamiehen F. Khaidarovin puheille, näytin kaikki mahdolliset paperit ja kerroin olevani nimenomaan tämän vaihto-ohjelman opiskelija. Herra printtasi ulos paperin ja sanoi että tule huomenna niin allekirjoitellaan. Seuraavana päivänä sopimus allekirjoitettiin ja leimat lyötiin. Tein sen klassisen virheen ja ehdin jo ajatella että "haa, tämähän kävi sukkelasti". Joo ei. Huomasin että tarvitsen myös toisen allekirjoituksen ohjelman koordinaattorilta (myöhemmin kävi ilmi että tämä ei ollutkaan oikea henkilö vaikka minut sinne ohjattiin ja kovasti oltiin valmiina papereita rämplämään) joka iloisesti ilmoitti että a) paperi jonka KV-TOIMISTON JOHTAVA VIRKAMIES, SIIS PÄÄJEHU, SIIS MIES JONKA PITÄISI TIETÄÄ KAIKESTA KAIKKI, oli allekirjoittanut ei ole pätevä tämän vaihto-ohjelman yhteydessä ja tarvitsin kuulemma aivan toisennäköisen lomakkeen b) sopimuksesta puuttui ns "akateemiset tunnit" (lyhennän ne tästä lähtien sanalla tunti) eli yksiköt joilla mitataan kurssien työmäärä, vähän niin kuin opintopisteet. Hän sanoi että minun tulisi laskea kuinka monta tuntia mikäkin kurssi on ja muuntaa ne sitten opintopisteiksi. Tässä kohtaa haluaisin huomauttaa, että en koskaan aikaisemmin ollut kuullutkaan mistään perkeleen akateemisista tunneista ja en todellakaan osannut muuntaa niitä opintopisteksi. Kysyin asianomaiselta miten tämä homma tulisi suorittaa ja hänkään ei tiennyt, hän soitti Khaidaroville, tämä ei tiennyt, Kahaidarov soitti jollekin, joka ei tiennyt ja joku puhelu vielä jonnekin tehtiin kunnes päädyttiin siihen lopputulokseen että minun ei ehkä sittenkään tarvitse tähän urakkaan ryhtyä, koska se tuottaa ongelmia niillekin, joiden TYÖTÄ tällaisten asioiden hoito on. Sovittiin että palaan kahden viikon päästä ja he selvittävät asiat ja voimme allekirjoittaa sopimuksen. Menin ja vedin pääni täyteen vodkaa.
Palasin kahden viikon päästä. Nainen sanoi että oikeastaan se lomake, jota olin käyttänyt ja joka viime kerralla oli tuottanut niin paljon eieieieiei-reaktioita onkin ihan jees ja neropatit olivat laskeneet akateemiset tuntinsa paperille. Sain jälleen allekirjoituksen ja leiman Khaidarovilta ja onneksi kysyin, kuka on oikeustieteelllisen tiedekunnan koordinaattori jolta voisin kinuta allekirjoitusta. "Yllättäen" hän ei tiennyt ja etsi nimen internetin avulla (huom GOOGLESTA). Läksin miehen puheille. Hän ei ollut paikalla. Kukaan ei tiennyt koska tulee. Nainen toimistossa sanoi että toinen nainen tietää toisen naisen joka tietää toisen naisen joka tietää mistä miehen tavoittaa ja kaikki tarvittavat naiset olivat kirjastossa tms. Palasin seuraavana päivänä paikalle ja tapasin kyseisen, erittäin asiallisen herran joka kysyi ensimmäisenä, miksi en ole tullut aikaisemmin. Kerroin että kukaan ei ole kertonut kahden kuukauden aikana että tällainenkin paikka on edes olemassa. Join pari viikkoa sitten tunnin teetä kv-oikeuden laitoksen johtavan professorin kanssa ja keskustelimme opinnoistani, olen kysynyt lukemattomia kertoja kv-toimistosta ja oikiksen kansliasta apua ja misään vaiheessa kukaan ei ole hoksannut kertoa, että on olemassa paikka, josta voin saada tuutorin, tietoja kurssien sisällöstä ja siitä miten loppujen lopuksi tulen mitäkin suorittamaan. Hän totesi: "Joku on ilmeisesti tehnyt virheen". KIITOS!!. Annoin sopimuksen allekirjoitettavaksi ja hän lupasi hoitaa asian samana päivänä ja faksata sopimuksen Turkuun. Maanantaina sain puhelun miehen assistentilta, joka halusi keskustella kanssani, koska sopimuksessa on jotain mätää. Saavuttuani paikalle he kertovat, että olen kuulemma laskenut akateemiset tunnit päin persettä. Totesin vain, että itse asiassa tämän laskutoimituksen on tehnyt kv-osaston päällikkö eikä minulla ole siihen osa eikä arpaa. Onneksi tällä kertaa he lupasivat itse keskustella asiasta ties kenenkä kanssa eivätkä, kuten tavallista lähettäneet minua asialle operoimaan käsitteiden ja prosessien kanssa joita en ymmärrä, ja joita heidän tulisi ymmärtää mutta eivät ymmärrä. Joka tapauksessa sain tuutorin, ilmeisesti osallistun englanninkieliseen oikeustapauskilpailuun ja ainakin minulla on nyt paikka mistä kysyä asioita luottaen siihen että saan myös paikkaansapitäviä vastauksia, joten kaikki hyvin. Lopulta. Viiden viikon paskassa sukeltelun jälkeen. Huvittavinta on, että minua pyydettiin täällä ollessani tarkkailemaan venäläistä koulutusjärjestelmää ja raportoimaan, jos mahdollisesti havaitsen siinä puutteita tai ongelmia. Haha, hoituu...
Toinen episodi liittyy viisumiasioihin. Vein toimistotantalle tarvittavat paperit n. 6 viikkoa sitten. Kysyin tarvitaanko passiani. Ei tarvita, kopio riittää. Viisumin piti olla valmis kolmen viikon kuluttua. Neljän viikon jälkeen, viime maanantaina menin toimistoon. Kysyin onko viisumini valmis. Täti vastaa että en ole kuulemma antanut valokuvia enkä maksanut vaadittavaa maksua. Vastasin että kyllä olen. Et ole. No olempa. Et ole. Katsoin pöydälle, näin kopion passistani, valokuvat, AIDS-todistukseni ja viisumisen saamiseksi vaadittavat 1500 ruplaa tädin eväspakin vieressä pöydä kulmalla juuri kriittisessä vaiheessa tippuakseen roskakoriin. Osoitin näkemääni ja sanoin: "Ei taida viisumi olla valmiina" Hän vastasi ettei voinut tehdä mitään koska en ollut jättänyt passiani. Muistutin häntä, että kun kysyin passista, vastaus oli viime kerralla kielteinen. Jätin passini toimistoon ja odottelen nyt että mitä tuleman pitää. Kuulemani mukaan täti oli murahdellut koko päivän kun kaikki jostain syystä haluavat viisuminsa samalla viikolla. Kysymys kuuluu: miksi helvetissä sanot kaikille että viisumi on valmis kolmen viikon kuluttua jo et kerran siihen mennessä ole jaksanut liikuttaa evääsi kohti miliisilaitosta????!!!!! Siellä se nyt on. Toivottavasti eivät hukkaa. Niitäkin tapauksia on nimittäin nähty. Jokaisen opiskelija yhteydessä protokolla on eri: joku saattaa joutua allekirjoittamaan 10 paperia, joku ei allekirjoita mitään, jollekin viisumi maksaa 3000 ruplaa, toiselle puolet vähemmän. Ja kaikki tapaukset pitäisi kaiken järjen mukaan hoitaa kuitenkin samalla rutiinilla.
Kaiken tämän sirkuksen jälkeen olen tullut seuraaviin loppupäätelmiin:
1. Venäjällä on turha miettiä, miksi jokin asia on niin kuin se on. Koskaan et saa sitä selville. Ja ne ihmiset jotka asioita hoitavat, eivät itsekään tiedä miksi. Ihmisiä ei yksinkertaisesti ole opetettu ajattelemaan itse vaan joku määräys tai auktoriteetti sanoo miten homma menee ja sen mukaan ihmiset toimivat pystymättä imrovisoimaan matkan varrella. Sama mentaliteetti on havaittavissa myös yliopisto-opetuksessa. He kysyvät mielipidettäsi ja antavat sinulle vastauksen valmiina. Viime viikolla olin kuulemma sitä mieltä, että kirjoja ei tulisi lukea, koska ne valmistetaan paperista ja paperi valmistetaan puusta ja metsät katoavat, joten puuta tulisi säästää ja käyttää tärkeämpiin tarkoituksiin. Eli kirjat ovat syy siihen miksi metsät katoavat.
2. Yksi syy, miksi niin monet venäläiset (miehet) ratkeavat alkoholismiin on arvatenkin se uskomaton sirkus, joka pyörii arjen ympärillä. Tämän sirkuksen päätähtinä loistavati edellisen kohdan ihmiset, jotka eivät tiedä mistään mitään ja käskevät sinua ottamaan selvää toisilta ihmisiltä, jotka eivä tiedä mistään mitään sekä miljoonat erinäiset asiakirjat ja paperit joita tulee näyttää ja täyttää milloin missäkin. Ines, espanjalainen kaverini asuu opiskelija-asuntolassa. Kahden kuukauden elon jälkeen alakerran portieeri, jonka Ines on ohittanut joka päivä talossa asumisensa aikana, ei päästäkään neitoa sisään, koska tällä ei ole vaadittavaa asiakirjaa mukanaan, eikä ovivahti siis voi tietää, asuuko Ines talossa vai ei. EI VITTU!!!!!!!!!!!!!!!! Jälleen yksi episodi, joka antoi hyvän syyn mennä Brianin kantakapakkaan ja tanssia macarenaa aamukuuteen asti.
3. Aluksi on säännöt. Sitten ne muuttuvat. Lopulta sääntöjä ei ole. "Kyllä, joudut tekemään tentin" " Ei, et joudu tekemään tenttiä mutta kirjoita essee. "Okei, itse asiassa voin kirjoittaa sulle läsnäolotodistuksen ja saat sillä ne pisteet, ai et ole ollut luennoilla kun kerran? no mulla on kohta konsertti niin heitä 500 ruplaa niin se on sillä hoidettu" Ote ystäväni Natashan käymästä keskustelusta professorinsa kanssa. Venäläiset ovat mestareita mielikuvien luomisessa. Oikeustieteellinen tiedekunta: pukumiehiä ja -naisia, sääntöjä, palkintokaappeja ja ansiomitaleja joka nurkassa. Todellisuus: luennoilla kukaan ei kuuntele, kännykkään saa vastata, tulla ja mennä saa koska huvittaa, tentit läpäisee lukemalla luentomuistiinpanot kerran tai lahjomalla. Laitan kaiken toivoni tähän luennehdintaan, jonka tiedekunnasta valmistunut ystäväni antoi. Toinen esimerkki: etsit asuntoa, netistä löydtä ilmoituksen ja upeita kuvia kämpästä, joka maksaa n 100€ keskustassa. Wau! Ei voi olla totta! No eihän se ole. Soitat numeroon ja siellä sinulle kerrotaan että valitettavasti kyseinen kämppä meni jo mutta meillä olisi tämä toinen. Se toinen sijaitsee sitten kaukana keskustasta ja on käytännössä katsoen asuinkelvoton. Samoin jonotus: on jono, pitää kiltisti odottaa, tai sitten voit vain ohittaa kaikki ja kiilata sivustasta ensimmäiseksi ja kukaan ei valita sanallakaan asiasta.
Tarinaa baletista ja konsertista.Välttyä ei voi siltä faktalta, että Venäjällä kulttuurin taso on korkea ja maasta löytyy runsaasti äärimmäisen lahjakkaita ihmisiä. Kävin kolmesti baletissa ja pidin kovasti näkemästäni. Uskomatonta että jotain sellaista voi nähdä kahden euon pääsylipun hinnalla. Hyviä hetkiä kaiken kaikkiaan. Totta kai sekaan oli pakko mahtua pieni erikoisuuskin. Herkkä hetki baletissa nimeltä Giselle, vieressä istuvan naisen kännykkä soi, okei vähän noloa mutta laitat sen nyt vaan äänettömälle niin voidaan unohtaa koko homma. Ei, ei. Älä nyt herra isä vastaa siihen. Kyllä, vastasi, ja pälätti kovaan ääneen n. 5 minuuttia. Katsoin monttu auki ja ihmettelin kun kukaan ei sanonut asiasta. Missä käytöstavat?!? Eilinen konsertti oli myös oma pikku seikkailunsa. Se kesti yhteensä neljä tuntia, josta musiikille oli uhrattu n tuntia ja kukituksille ja maljapuheille loput. Vietettiin selliartistin 35-vuotistaitelilijajuhlaa ja joka ohjelmanumeron jälkeen annettiin kukkia ja ylistettiin sankaria mm. sanoin: "olette koko maailman sielu ja voimavara ja meille kaikille se ainoa ja oikea mestari. Teidän ansiostanne Tatarstanin tasavalta on nähnyt taivaan... " Ei jumalauta!!!!! Tätiraukka hukkui kukkamereen. Yksinkertaisesti homma meni täydellisesti yli kohtuullisuuden rajan. Mikrofoni lensi yhdessä vaiheessa lavalta yleisön sekaan, pianisti kuulutettiin lavalle mutta parin minuutin vaivautuneen minuutin odotuksen jälkeen hän ei vieläkään saapunut joten päätettiin pitää jälleen pikku kukitusseremonia. Valomies ei oikein osannut hommaansa ja pariin otteeseen esiintyjät joutuivat aloittamaan koko numeron alusta koska valot sammuivat ja syttyivät ja sammuivat ja nuotteja ei voinut lukea ja oho nyt tuli diskovalot. Siinä oli klassinen farssi.
Ensi viikolla on ilmeisesti jonkinlainen loma, ja saatan lähteä reissuun .Edellyttäen että, viisumini on siihen mennessä vihdoinkin valmis ja passiani ei ole syönyt toimistotädin undulaatti. Muussa tapauksessa vuokraamme vaihtariporukalla mökin ja vietämme kosteita hetkiä keskellä korpea.
