Datsha

Arvoisat kanssaihmiset. Olen humalassa. Tänään on tiistai. Oho. Jouduin taistelemaan yliopistoihmisten kanssa koko päivän. Tuloksena on että en jaksa enää välittää. Ihan sama, menen tekemään tentit, joo tehdään ne venäjäksi, ai pitää kirjoittaa 5-sivuinen essee, joo hoituu, suullinen tentti Geneven sopimuksesta, hei heitä nyt jotain vähän vaativampaa. Joku päivä avaudun aiheesta oikein kunnolla mutta nyt mieleni tekee kirjoittaa jostain iloisemmasta.

Omistan tämän blogikirjoituksen Datshalle, venäläisten henkirei'älle ja rauhan tyyssijälle, jossa sielu lepää, kaupungin kiire ja hoppu unohtuu ja jossa ruokaa ja juomaa nautitaan aivan liian paljon. Englantilaisen ystäväni Jamesin isäntäperhe kutsui minut ja ystäväni Sashan viettämään leppoisaa sunnuntaita perheen datshalle, joka sijaitsi n. tunnin ajomatkan päässä Kazanista. (jos joku ei tiedä mikä datsa on niin katsokaa sanakirjasta tai rimpauttakaa kaverille) Matkaan lähti vain perheen isä Sergei, joka onkin sitten aikamoinen persoona: iso, viiksekäs, vähän Stalinia muistuttava mies, historoitsija, journalisti, poliitikko. Puhuu paljon, "tietää" paljon, on porukan ehdoton alfauros. Loppumatka taittui ajaen mutaista ja kuoppaista, suorastaaan ajokelvotonta tietä keskellä metsää ja vähän väliä masiinan pohja kolahti kiveen mutta perille päästiin, lopulta. Määränpäässä meitä odotti perheen babushka, Sergein äiti. Nimeä en tiedä, hän esitteli itsensä babushkaksi ja oli sitä päästä varpaisiin. Huhhuh sitä halailun ja suukottelun määrää.. Kertakaikkiaan synpaattinen ihminen. Päivä aloitettiin luonnollisesti aterialla (ehkä elämäni paras kaalipiirakka) ja lukemattomilla vodka-annoksilla. Sergei ei itse juonut mitään( hän ajoi autoa) mutta jaksoi varsin ahkearasti täyttää meidän lasimme. Olimme edellisenä iltana nauttineet runsaasti alkoholia ja joka paukun jälkeen jouduin arpomaan, tyhjennänkö vatsani ruokapyödälle vai en. Päätin että en. "Kevyen" lounaan jälkeen lähdimme pikku metsäkävelylle ja palattuamme perkasimme babushkan puutarhan. Tuntui että pelasin venäläistä rulettia koska joka kerta kun revin jotain maasta pelkäsin että siinä menisi jokin babushkan lempikasveista. Ohjeet kun eivät olleet aivan selvimmästä päästä. Viime kerralla James oli ilmeisesti tuhonnut babushkan 10-vuotta kasvattaman ruusupensaan. Hups. Kun tämä raskas työ oli suoritettu oli aika siirtyä jälleen ruokapöytään ja tyhjentää vodkalasit ja viinilasit ja kaljalasit ja konjakkilasit. Tällä kertaa tarjoiltiin paistettua kalaa (onnistuin syömään kaiken, ei ollut edes pahaa, timjami peitti kalan maun) ja helvetin  isoja lihavartaita. Söin varmaan kolme. Oli vaikeuksia hengittää ja alkoholi alkoi vaikuttaa aivotoimintaan. Tässä vaiheessa babushka huutaa että: "Banja!"

Jipii. Kiva oli mennä vatsa täynnä ruokaa ja pää täynnä viinaa saunaan. Luulin nukahtavani hetkenä minä hyvänsä mutta onneksi Sergei piti jännitystä yllä a) esiintyen alasti b) kaataen kaljaa kiukaalle c) kutsuen jokaisen vuorollaan löylyhuoneeseen, jossa lämpötila veti vertoja suomalaiselle saunalle ja piiskaten selän vihdalla punaiseksi d) hieroen hunajaa ja suolaa selkään ja hartioihin e) lopulta kaataen tynnyrillisen kylmää vettä päähäni. Koko hökkeli haisi jollekin  mädälle. Ilmeisesti lehdet jotka lilluivat erinäisissä märissä tynnyreissä toivat tuopaan tämän pienen ekstraväännön. Juuri kun luulin että via de la rosani on ohitse nappasi Sergei kädestäni, otti kourallisen mätiä lehtiä tynnyristä ja hieroi koko komeuden naamaani. "Tämä tekee hyvää verenkierrolle ja iholle" Ihan saatanan sama, haju on niin kuvottava että se ei varmaan ikinä lähde. Joka tapauksessa kokemus oli kaiken kaikkiaan paitsi hauska myös outo joten sen on pakko olla tavalla tai toisella kasvattava. Vai?

Banjasta päästyämme söimme vielä jättimäisen melonin ja joimme teetä (luonnollisesti myös vodkaa) ja Sergei halusi välttämättä näyttää meille videon, jolla oli jotain tekemistä Tsetsenian sodan kanssa. Hän oli jauhanut aiasta koko menomatkan ja ajattelin että ahaa, tässä varmaan tulee nyt jotain faktapitoista sisäpiiritietoa koskien Tsetseniaa ja Venäjää. Jännää. Katsoin videota, jossain vaiheessa tajusin että jaahas, tämähän on homopornoa. Miten se liityyy mihinkään, en tiedä. Episodin jälkeen Sergei totesi naama peruslukemilla: "Se oli sellainen se." Noniin. Katsahdin Sashaan ja repesin. Ihan oikeesti, mitä vittua täällä tapahtuu!!?
Paluumatka taittui nukkuen ja pääsin kotiin poliltaöin. Sergei vinkkasi että perheellä on jossain keskustassa yksiö ja voisin asua siinä koska nykyinen asuntoni on jokseenkin kauempana. Hyvä idea, en vain tiedä haluanko välttämättä vuokraisännäkseni kyseistä henkilöä... :D Mietitään.